Kritiikkiä ensiasunnon omistajille

Olen kirjoittanut meidän kodin tarinasta joka oli aika suosittu juttu, joten otan nyt esiin minun ja mieheni tarinan ensiasunnon omistajina. Minulta kysytään usein mikä on taloprojektissa ollut rakinta. Ihmiset yleensä yllättyy kuunnellessa vastaukseni: muitten ihmisten mielipiteet, paskanjauhaminen ja kritiikki. And belive me, I've receaved a load of shit. Kiintiöni on niin täys, että enemmän paskaa ei varmastikkaan mahdu moneen vuoteen!

Kun paperit oli kirjoitettuna ja talo oli oikeasti meidän olin niin täynnä iloa ja intoa, joten tietysti hehkutin facebookissa "muutto kahden kuukauden päästä"! Siitä se paskamyrsky sitten alkoi. Siitä päivästä lähtien sain päivät pitkät kuunnella mitä törkyyksiä ihmiset oli meistä ja meidän talosta puhuneet. Ja kyllä, jos sinä rakas lukia satut tuntemaan minut ja olet puhunut sopimattomia; minä aivan varmasti tiedän sen. Porvoo on sen verran pieni kaupunki että sana varmasti tulee perille, vaikka miten yrittäisit sen estää ja pitää salassa.

Ensiksi urkittiin lainasta "miten te olette voineet saada noin paljon lainaa?" Asiahan ei varsinaisesti muille kuulu. Jos on hyvät tulot, ei maksuhäiriöitä ja hyvä takaaja voisin melkein luvata että lainan saaminen ei ole ongelma. Pankki haluaa asiakkaita! Me ei omisteta meidän taloa vielä, vaan pankki. Talon omistaminen ei ole mitenkään monimutkainen juttu, sitä ei tartte pelätä. Jos asiat menee huonosti talon voi myydä. Periatteessa me maksetaan vuokraa, pankille ja meille itselle. Sounds pretty simple to me.

Kun tämän lainaasian yli päästiin, tuli ihmisille ilmeisesti toinen ongelma. "Kumman nimiin talo tulee? Kuka omistaa siitä enemmän?" Tähän kysymykseen minulla meni totaalisesti hermo, varsinkin kun meidän eksät rupes utelee asiasta. Tottakai ostettiin talo 50/50, sehän on meidän talo. En tajua miksi ihmisiä kiinnostaa kuka omistaa mitäkin ja paljonko ollaan maksettu, mitä se niille kuuluu? Mielestäni on aika törkeetä ruveta heti kyselemään ja arvostelemaan kun ei koko tarinaa ole kuultu.

Mä en ikinä maksaisi noin paljon tosta talosta. Se ei ole sen arvoinen. Ja niin vähän aikaa seurustellu, homma kusee kummiskin. Kiitos positiivisesta asenteesta, auttaa tosi paljon kun muutenkin muutto ja remppa painaa päälle :) Tähän aiheeseen en ole muuten jaksanut vaivata päätäni, en jaksa puolustella itseni. Jos olet tämän lauseen sanonut, tai edes miettinyt voin nyt tällä hetkellä kertoa olevani hyvin onnellinen. Rakastan meidän taloa ja miestäni. Puolitoista vuotta ollaan asuttu ja rempattu taloa, olen siihen erittäin tyytyväinen. Kihloissa ollaan ja häät edessä ensi kesänä, joten kait meillä ihan hyvin menee. Mitä talon arvo oikeasti on en tiedä, eikä minua kiinnosta koska emme ole sitä myymässä. Ostettiin kerralla ison talon missä voimme asua loppu elämämme jos meitä huvittaa, koska tila ei lopu kesken. Ja turhaahan sitä on sanoa että "en olisi ikinä tota ostanut", koska me ostettiin jo ja toista samanlaista ei ole olemassa.

Näin jälkeenpäin minua huvittaa suunnattomasti se että 90% niistä jotka silloin puhuivat sontaa ovat itse ensiasunnon omitajia tänään, tai etsivät itsellensä taloa ostaa. Pienenä vinkkinä sanoisin että pysykää vahvana, there are a million bitches who would love to see you fall! ;)

Tästä tuli nyt aika pitkä ja negatiivinen postaus, mutta olen aiheesta kiukkunen ja minua on ärsyttänyt tämä aihe ihan suunnattomasti. Kateus on maailman rumin asia. Niin monta puukkoa on selkääni pistetty, pelkästään talon takia. Talo joka on materiaalia, sen voi myydä. Toivon että miettisitte kaksi kertaa ennen kun annatte kateudelle valtaa, jonain päivänä olette luultavasti samassa tilanteessa, ettekä todellakaan halua kuunnella tällaisia tyhmiä mielipiteitä kun olette onnen kukkuloilla.

"Om du inte har någonting snällt att

säga, säg ingenting alls" stamppe, Bambi